Kahdeksas sinfonia

8. Sinfonia


6A1.mp3 = Myöhäinen fragmentti HUL 1325
BBC Philharmonic Orchestra, John Storgårds, joht.

Pitävin todiste siitä, etteivät "Järvenpään hiljaisuuden" vuodet olleet hiljaista aikaa Sibeliuksen luovassa mielessä, on viimeisiltä vuosikymmeniltä säilynyt runsas luonnosaineisto. Sibelius sävelsi mahdollisesti jo 1920-luvun lopulta lähtien kahdeksatta sinfoniaansa. 1927 Sibeliuksen mukaan teoksesta oli jo kaksi osaa valmiina ja "loppu valmiina mielessä".

1931 Sibelius sävelsi sinfoniaa Berliinissä ja ilmoitti kotiin sen edistyvän suurin harppauksin. 1932 alkoi kuitenkin toistuvien lykkäysten sarja, mutta valmistakin syntyi: Sibelius antoi osia teoksesta puhtaaksikirjoitettaviksi ja arvioi tulosta kirjeessä 1933. Tämän jälkeen suorat viittaukset kahdeksannen sinfonian säveltämiseen katosivat, ja nykykäsityksen mukaan hän tuhosi sinfonian nuottiaineiston 1940-luvulla.

Kahdeksannen sinfonian kohtaloa on pidetty yhtenä musiikin historian suurista mysteereistä. Varmasti voidaan todeta ainoastaan se, että kahdeksannesta sinfoniasta on tallella yksi sivu partituuriluonnosta ja yksi melodiakatkelma seitsemännen sinfonian luonnosten joukossa. Partituuriluonnoksen toiselle puolelle lyijykynällä kirjoitetut sanat Sinfonia VIII ja Commincio ("alku") on myöhemmin pyyhitty pois. Kääntöpuolella oleva partituurikatkelma koostuu kahdesta oboelle, fagotille, käyrätorvelle, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle nuotinnetusta tahdista sekä parista viitteellisemmin kirjoitetusta tahdista ilmeisesti puupuhaltimille ja käyrätorville.