Jääkärimarssi

Jääkärimarssi


3B2.mp3 = Alkuperäinen versio
Ylioppilaskunnan laulajat, Matti Hyökki, joht.; Folke Gräsbäck, piano

Helsingin yliopiston juhlassa 19.1.1918 Sibeliuksen Jääkärimarssi sai ensimmäisen julkisen esityksensä. Tämä sitoi Sibeliuksen vahvasti valkoiseen leiriin. Vaikka Jääkärimarssin käsikirjoituksessa ei ollut säveltäjän nimeä, nimi tiedettiin yleisesti ja se mainittiin seuraavan päivän sanomalehdissä.

Syy säveltäjän nimen pois jättämiseen oli todennäköisesti taloudellinen. On oletettu, että nimettömänä Sibelius toivoi sävellyksen jäävän Breitkopf & Härtelin kanssa tehdyn kustannussopimuksen ulkopuolelle, jolloin tulot voitaisiin käyttää jääkäriliikkeen hyväksi. Tätä selitystä vastaan puhuu kuitenkin se, että Sibelius kuitenkin lähetti teoksen pianosovituksen saksalaiselle kustantajalleen.

Fridolins dårskap


3B1.mp3 = Fridolins dårskap / Fridolinin hulluus (02:27)
Akademiska Sångföreningen, Henrik Wikström, joht.

Elintarvikkeista oli Suomessa 1917–1918 paikoin suurta puutetta ja Sibelius oli laihtunut kevääseen 1918 mennessä parikymmentä kiloa. Hänen mieskuorosävellyksistään kaksi, Fridolins dårskap (Fridolinin hulluus) ja Jone havsfärd (Joonan merimatka), on sävelletty maksuksi elintarvikkeista.

Ensimmäisellä laululla Sibelius maksoi lampaanviulun, jonka arkkitehti Torkel Nordman oli onnistunut hankkimaan mustasta pörssistä. Varmistaakseen, että lähetys pääsisi perille Ainolaan, oli Nordman paketoinut lihan viulukoteloon, jotta lähetys säveltäjälle ei vaikuttaisi epäilyttävältä.

Jone havsfärd -laululla Sibelius kiitti Nordmania tämän lähettämistä nahkiaisista. Yllättävästi jälkimmäisestä laulusta tuli suosittu mieskuorojen keskuudessa. Sibelius yllättyi itsekin, sillä hän piti laulua vitsinä: Jone havsfärd on juomalaulun muotoon väännetty versio Raamatun tarinasta, jossa Joona joutuu valaan vatsaan.