Viulukonsertto

Viulukonsertto

Varhaisversio


2B1.mp3 = 1. osa: Allegro moderato (näyte) | 2B2.mp3 = 1. osa: Allegro moderato (näyte) | 2B3.mp3 = 2. osa: Adagio di molto (näyte)
Leonidas Kavakos, viulu; Sinfonia Lahti, Osmo Vänskä, joht.

Ajatus viulukonserton säveltämisestä välähtää Sibeliuksen kirjeenvaihdossa jo 1890-luvun alussa, mutta hän näyttää ryhtyneen säveltämään konserttoa viululle määrätietoisesti vasta vuosisadan vaihteen jälkeen.

Ensimmäinen suora maininta konserton säveltämisestä sisältyy Sibeliuksen kirjeeseen Ainolle 18.9.1902. Vaikka luonnoksia viulukonserttoon on säilynyt runsaasti, niiden perusteella ei voida muodostaa tarkkaa kuvaa teoksen sävellyshistoriasta. Luonnoksissa esiintyy teemoja, jotka Sibelius siirsi samoihin aikoihin työn alla olleisiin toiseen sinfoniaansa ja Pohjolan tyttäreen.

Viulukonserton kokonaiskuva hahmottui valmiiksi kesällä ja syksyllä 1903. Sibelius valmisti teoksesta ensin version viululle ja pianolle, jotta solisti pääsisi harjoittelemaan teosta pianon säestyksellä. Vasta tämän jälkeen valmistui orkesteripartituuri, ilmeisesti tammikuussa 1904, mutta Sibelius hioi teosta viime hetkiin saakka. Ristiriitaisen vastaanoton saaneen ensiesityksen jälkeen Sibelius veti viulukonserttonsa julkisuudesta ja muokkasi sen uudelleen alkuvuonna 1905. Varsinkin ensimmäisen osan uudelleenmuokkaukset olivat laajoja.
Uudistettu versio kantaesitettiin Berliinissä 19.10.1905. Sibelius ei itse ollut paikalla, vaan esityksestä huolehtivat Berliinin filharmonikot säveltäjä-kapellimestari Richard Straussin johdolla. Solistina toimi viulisti Karl (Karel) Halíř.

Tälläkin kertaa vastaanotto oli laimea tai peräti torjuva. Seuraavien 20 vuoden aikana vain harvat viulistit kiinnostuivat Sibeliuksen viulukonsertosta. Konserton voittokulku alkoi Jascha Heifetzin soitettua sen legendaariseksi muodostuneessa levytyksessään 1935.